Ohjeita etsiessä ongelmana ei usein ole dokumentaation löytäminen,
vaan sen paljous. Sisäisten ohjeiden lisäksi Internetistä löytyy
myriadeittain tietolähteitä, joiden läpikäyminen saattaa olla
turhauttavaa.
Tämän dokumentin tarkoitus ei ole toimia kaikenkattavana linkkilistana
eri ongelmien ratkaisussa, vaan opastaa lukija itse löytämään oikean
tiedon äärelle.
Jos totesit ohjeet harhaanjohtaviksi tai epäselviksi toivon että lähetät
sivujen ylläpitäjälle palautetta.
- 23.10.2003 Ilpo Nyyssönen
- Päivitetty linkit paremmin ajan tasalle.
Seuraavassa luettelossa on eri ongelmatyypit jaettu karkeasti muutamaan
ryhmään. Jäsentely ei silti kuvaa täysin ohjelähdettä, vaan antaa vain
yleisen kuvan sen luonteesta.
- Laaja-alaiset
- Linuxin asennus
- Ohjelmien käyttö
- Ohjelmien hankinta
- Laiteongelmat
- Yksityiskohtaiset ongelmanratkaisu-ohjeet
- Tekniset
Useimmista komennoista saa lyhyen opasteen kirjoittamalla
komento --help. Valitsimet
-h tai
-? saattavat myös toimia. Vuorovaikutteisissa ohjelmissa
on sisäisiä ohjetoimintoja, esimerkiksi bashissa komento help.
man-sivut eivät
sovellu järjestelmän käytön opetteluun, vaan toimivat parhaiten
nopeana tapana selvittää ennestään tutun asian käyttötapa.
Man-sivuja luetaan yleensä komennolla man. Man-sivuilta löytyy
myös muuta hyödyllistä tietoa. Katso esimerkiksi
man hier ja man ascii.
Manuaalisivut on jaettu kahdeksaan osioon ja joskus on tarpeellista
erottaa minkä osion manuaalisivut haluaa. Esimerkiksi man -S 1
crontab on ohjelman nimeltä crontab manuaalisivu, kun taas
man -S 5 crontab kuvaa crontab-asetustiedoston käytön.
Emacs on etenkin ohjelmoijalle nopea tapa etsiä tietoja
man-sivuilta. Esimerkiksi kirjoitat editoriin ls ja tämän jälkeen M-x
manual-entry. Tässä M tarkoittaa Meta, jona yleensä toimii ALT tai
ESC-näppäin. Graafisessa ympäristössä manuaalisivuja voi tutkiskella
esimerkiksi ohjelmilla kdehelp tai xman
Man-sivujen tehokas käyttö vaatii liittymän hakutoiminnon hyödyntämistä.
Esimerkiksi ajastuksesta tietoja haluava saattaisi komentaa
man -k schedule. Sivun sisällä hakukomentona toimii /.
Oikeiden hakusanojen arvailu saattaa olla osaavallekin käyttäjälle
hankalaa ja man-sivun litteä dokumentin rakenne ei sovellu kovin
hyvin laajoihin dokumentteihin.
Info-järjestelmä on man-sivujen korvaajaksi suunniteltu tietolähde ja
se on tällä hetkellä
GNU-projektin
virallinen dokumentointiformaatti. Pääosin jälki on manuaalisivuja
parempaa, mutta tarjonta ei ole yhtä kattava. Hypertekstiominaisuudet
paikkaavat
man(7):n puutteita, mutta käyttöä hieman himmentää
infon oletusliittymän hankalakäyttöisyys.
Emacs-editorissa on käyttökelpoinen info-liittymä, johon pääset
näppäimillä C-h i, missä C tarkoittaa control-näppäintä. Jos
esimerkiksi arkistointi-komennon tar manuaalisivu tuntuu
hankalalta, kannattaa vilkaista info-sivuja samasta aiheesta. Tarin
infosivuihin pääset käsiksi avaamalla Emacsin, näppäilemällä C-h i,
jonka jälkeen painat g (goto node) ja kirjoitat tar[enter].
Ohjelman mukana tuleva dokumentaatio. Taso vaihtelee erittäin hyvästä
erittäin huonoon ja parhaimmillaan on hyvä tietolähde tietyn ohjelman käytön
opiskeluun. Joidenkin ohjelmien kohdalla ainoat ohjeet löytyvät /usr/doc tai
/usr/share/doc hakemistosta, esimerkkinä xv.
Useissa distribuutioissa käytetään tällä hetkellä rpm-nimistä
paketinhallintatyökalua. Itse pakettitietokanta sisältää itsessään
paljon hyödyllistä informaatiota. Jokaisesta paketista saa lyhyen
kuvauksen kirjoittamalla
rpm -qi paketin_nimi, joissa
hyvässä tapauksessa kerrotaan ohjelman kotisivu, lisenssi ja
lyhyt kuvaus ohjelman käyttötarkoituksesta. rpm-kanta sisältää
tämän lisäksi tiedot paketissa olevista ohje- ja konfiguraatiotiedostoista,
jotka saat esille
-qc ja
-qd-valitsimilla.
Debianissa rpm:ää vastaava työkalu on dpkg.
Useimpien rautayhteensopivuuskysymysten ratkaisu löytyy kernelin
dokumentaatiosta. Tietoa on esimerkiksi isdn-asennuksesta, ytimen
moniprosessorituesta, sekä paljon muusta.
Lisäksi ytimen lähdekoodin hierarkiassa on paljon
.README-tiedostoja, sekä iso osa lähdekoodista on hyvin kommentoitua
(C-kielessä merkkien /* ja */ välillä oleva teksti tarkoittaa ohjelmoijan
kommenttia). Kommenteissa, sekä README-tiedostoissa on
usein tietoa eri laitteiden yhteensopivuudesta, sekä ongelmista.
Esimerkki:
K: Mitä eroa on /dev/random- ja /dev/urandom-tiedostoilla? (jotka molemmat
tuottavat satunnaislukuja, kokeile vaikkapa cat /dev/random)
V: Komento grep urandom $(find /usr/src/linux -name \*.c) etsii
sanaa urandom kaikista ytimen lähdekoodissa olevista .c-päätteisistä
tiedostoista. Tällä tavalla huomataan, että tiedosto drivers/char/random.c
sisältää mielenkiintoisen näköistä tekstiä kyseisestä asiasta. Oikea vastaus
jätetään lukijalle selvitettäväksi komennon less
/usr/src/linux/drivers/char/random.c avulla.
HOWTO on ohjeistus tietyn
ongelman ratkaisuun.
Se on LDP:n koordinoima, erinomainen tietolähde.
Eräs kunnianhimoisimmista HOWTOista on
Linux Hardware
Compatibility HOWTO, jonka tavoitteena on selvittää, mitkä
oheislaitteet toimivat Linuxin kanssa.
Linux Documentation Project eli
projekti Linuxin dokumentoimiseksi
on kattava kokoelma Linuxiin liittyvää hyvin järjestettyä informaatiota.
Sen tarkoituksena on ohjailla kaikkea Linuxiin liittyvää dokumentointia
ja koota niistä järkevä kokonaisuus.
LDP:n tuotoksena on syntynyt mm. kirjoja joista löytyy mielenkiintoista
sulateltavaa niin aloittelijalle kuin ATK-alan ammattilaisellekin.
Linux-aiheisista ryhmistä parhaimpia ovat comp.os.linux-hierarkian
ryhmät. Useimmista uusista ohjelmista tulee ilmoitus
comp.os.linux.announce-ryhmään. On olemassa myös suomenkielinen
sfnet.atk.linux. Nyysseistä selviävät usein hyvinkin erikoiset
onglemat
Google Groupsin
avulla.
Joillakin uutisryhmillä on FAQ-tietokantansa, esimerkiksi: sfnet.atk.linux-ryhmän
epävirallinen FAQ.
FAQ:t ovat usein kysyttyjä kysymyksiä.
Useimmat "fakit" löytyvät ko. ohjelman tai projektin kotisivuilta. Hyvin
tehdystä FAQ:sta on paljon apua ongelmatilanteissa.
Useimmilla projekteilla on oma postituslista ja arkistot löytyvät yleensä
projektin kotisivuilta.
Linux-kernel-postituslistasta
saa läheisen näkymän Linuxin kehitykseen.
Linux-kernel-postituslistalla on myös oma
FAQ.
Request for comments.
RFC:t ovat teknisiä dokumentteja Internetissä
käytettävistä protokollista ja tekniikoista. Käytännössä ne
määrittelevät "Internet-standardin".
Lähes kaikki jakelupaketit sisältävät omaa dokumentaatiota, jotka
löytää parhaiten ko. distribuution kotisivuilta. Useimmiten ohjeet
kattavat ainakin asennuksen.
Esimerkikkeinä jakelupaketeista:
Redhat,
Debian ja
S.u.S.E.
Sunsiten ftp-palvelin on
maailman suurin Linux-tiedostojen lähde, mutta useimmiten kannattaa säästää
kaistaa ja hermojaan ja tutustua
Funetin Linux-arkistoihin.
WWW:n tarjonnan esittely järkevässä laajudessa ei ole perusteltua
tässä dokumentissa. Parhaiten pääsee alkuun, kun opettelee hyödyntämään
tehokkaasti erilaisia hakukoneita, kuten
Googlea.
Kuukausittain ilmestyy
Linuxiin keskittynyt lehti. Sitä löytää useimmista
hyvin varustetuista kirjakaupoista ja lehtikioskeilta. Edellisen rinnalle
on syntymässä myös uusi julkaisu nimeltään Linux Magazine.
Linuxista on ilmestynyt suosion myötä hyvin paljon tietoa painettuna,
jota löytää parhaiten
Dataclubista.
Useimmat O'Reillyn opukset ovat mainioita
tietolähteitä. Käännöskirjojen suomennosten taso on varsin
vaihtelevaa, joten niitä ostaessa kannattaa olla varovainen. Oma
suosikkini johdatuksena Unixin käyttöön on
Kerningham and Pike, Unix
Programming Environment.
Helpoin tapa hankkia ohjeita on turvautua muiden Linux-käyttäjien
apuun. Internet on pullollaan Linux- ja Unix-ammattilaisia, jotka
mielellään vastaavat
hyviin
kysymyksiin. Jos kysymys on selkeä ja se on suunnattu
oikealle foorumille, siihen saa
hyvin todennäköisesti vastauksen.
